Asianomistajarikoksia ovat sellaiset rikokset, jotka poliisi tutkii vain, jos uhri vaatii tekijälle rangaistusta.
Tällaisia rikoksia ovat mm.
- näpistys
- kunnianloukkaus
- lievä pahoinpitely (ks. alla)
- vahingonteko, jos se on kohdistunut yksityiseen omaisuuteen
- varkaus, jos kyseessä on rikoksentekijän puolison, avopuolison tai läheisen sukulaisen omaisuus
- yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen
- kätkemisrikos
- hallinnan loukkaus
- kavallus, jos se on kohdistunut rikoksentekijän puolison, avopuolison tai läheisen sukulaisen omaisuuteen
- kotirauhan rikkominen
- laiton uhkaus (poikkeuksena uhkaus hengenvaarallisella välineellä)
- lievä kavallus
- luvaton käyttö
- pakottaminen seksuaaliseen tekoon
- pakottaminen sukupuoliyhteyteen
- salakatselu- ja kuuntelu
- tekijänoikeus- ja teollisuusrikos
- törkeä luvaton käyttö
- vammantuottamus
Lievät pahoinpitelyt muuttuivat 1.1.2011 virallisen syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat alaikäiseen uhriin, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään.
Syyttäjän syyteoikeus
Syyttäjällä on oikeus nostaa syyte yleisen edun nimissä joistain asianomistajarikoksista silloinkin, kun asianomistaja ei vaadi rikokseen syyllistyneelle rangaistusta.
On myös tilanteita, joissa asianomistaja tarvitsee toimenpiteen tai etuuden perustaksi lain mukaan näytön siitä, että rikos on tapahtunut. Tällöin esitutkinta toimitetaan, vaikkei asianomistaja vaadikaan rangaistusta rikokseen syyllistyneelle.
